§

Wanhan Jokelan purkaminen on puhuttanut lähipäivinä Joensuuta. Kun vanhalle linja-autovarikolle myönnettiin purkulupa oikeuden määräyksellä, aloin kiinnittämään huomiota siihen, että ehkä rakennussuojelujärjestelmässämme on jotain valuvikaa.

Jotta rakennussuojelu olisi systemaattista ja samoista asioista ei tarvitsisi tapella yhä uudelleen päätimme täällä, että suojeltavat rakennuskohteet kartoitettaisiin keskusta-alueen osayleiskaavaprosessin osana. Tämä rakennussuojeluselvitys voitaisiin sellaisenaan tai muutettuna tuoda keskusta-alueen osayleiskaavaan ja jalkauttaa siitä asemakaavoihin. Tällainen marssijärjestys voisi sitouttaa kaikkia ryhmiä ja virkamiehiä kun pelisäännöt ovat selvät. Jos suojelua lähdettäisiin ratkomaan aina asemakaavakohtaisesti kokonaisuutta ei tulisi huomioitua ja kaikkien ryhmien sitoutuminen kokonaisuudessaan riittävään suojelutasoon voisi olla heikompaa.

Joensuu sai kuitenkin Kuopion hallinto-oikeudelta epämiellyttävän päätöksen. Koska suojelupäätöksen tulee perustua asemakaavaan, oikeus katsoi, että vireillä oleva osayleiskaavaprosessi ei mahdollista purkuluvan epäämistä. Purkulupahakemuksia on tullut sisään joitain ja on odotettavissa, että loppujakin akuutteja purkulupahakemuksia pyritään jättämään ennen rakennussuojeluselvityksen ja yleiskaavan tuomista pöydälle.

Ei varmasti ole tarkoituksenmukaista, että kun kiinteistöjen omistajat kuulevat rakennussuojelutilanteen selvittämisestä kokonaisuudessaan, alkaa kilpajuoksu jättää purkulupahakemukset ennen kun tiedetään mikä olisi suojelemisen arvoista.

Joensuuta lakimuutos ei ehtisi pelastaa, mutta luulisin, että vastaava tilanne saattaa tulla vastaan muillakin kaupungeilla. Ei voi olla järkevää, että lainsäädäntömme pakottaa suunnitelemaan rakennussuojelumme hajanaisesti jos suojelun suunnitellustikin voisi hoitaa.