§

Olen pyrkinyt käsittelemään tässä blogissa lähinnä kunnallis- ja opiskelijapolitiikkaa, mutta laitetaanpas nyt välillä jotain muita haja-ajatuksia muista asioista.

Olen ollut havaitsevinani, että juurikin ruokaan ja terveyteen liittyy poikkeuksellisen paljon kansan parissa eläviä uskomuksia. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan luonnontieteellä selittyvistä asioista, mutta harvemmassa muussa luonnontieteellisessä ilmiössä esiintyy yhtä paljon maapallo on litteä osastoa. Ihmiset ovat riemulla julistamassa toisilleen erilaisia ravintosuosituksia ilman minkäänlaista kompetenssia tai faktatietoa asiasta. Itseäni ei niinkään kiinnosta oikein tai erityisen terveellisesti syöminen, mutta ihmisten maailmankuvan muodostuminen on varsin kiinnostava asia.

Keskustelun pohjaksi lainaus toiselta foorumilta:

Okei eli yks vinkki teille jotka pelkäätte että jotain on vialla mahassa... Välttäkää mausteisia ruokia, saattaa olla lievä mahahaavan alku mikäli kipu tuntuu rintalastan alapuolella. Mausteiset ruoat, happamat ja HAPPOISET juomat kannattaa jättää välistä.

Laskentatavasta riippuen tuohon mahtui ehkä 3-6 virhettä. Väittäisin, että tällaisia uskomuksiin perustuvia väitteitä esiintyy ihmisten arkipäivässä valtavasti eikä homma rajoitu ainoastaan luontaishoitoihmisten marginaaliin.

Virheellisten perustelemattomien väitteiden lisäksi koen ongelman olevan syvemmällä, tiedon tuotannon tasolla. Puhetta "oman kehon kuuntelemisesta" ja "tuntemista mikä on itselleen hyväksi" voidaan kuitenkin perustellusti pitää uskomuksiin perustuvan maailmankuvan pönkittämisenä. Jos tavoite on ottaa selvää, mikä on kehon kannalta kaikkein paras ratkaisu, on selvää ettei "oman kehon kuunteleminen" voi tuottaa objektiivista tietoa vaan suoranaisesti virheellisiä päätelmiä. Jos kuuntelisin omaa kehoani vaikkapa rasvan saannissa, olisin valtavan kokoinen. Se, että liiallinen rasvalla mässäily lihottaa ja tukkii verisuonet, on tieteellistä tietoa. Ei sitä kausaliteettia voi täsmällisesti havaita vaikka itseään stetoskoopilla kuuntelisi.

Lisäksi julkisessa keskustelussa tuntuu esiintyvän jopa suoranaista tiedevihamielisyyttä; ei tiede ole vielä absoluuttisesti selittänyt mikä kehoni kannalta on parasta(sen kummempia yksilöimättä asiaa) joten itse tunnen paremmin kehoni hyvän. Kaurapuuron ei ole syytä olettaa hellivän vatsaa ellei kaurapuuron yksiselitteisesti osoiteta hellivän vatsaa. Ensin määritellään käsite vatsan helliminen ja sen jälkeen katsotaan, toteuttaako kaurapuuro tuon käsitteen. Jos kuitenkin sanotaan kaurapuuron hellivän vatsaa ilman mitään käsitys siitä, onko asia todellakin näin, tilanne on samanlainen kuin suositella jonkun arkielämän ongelman ratkaisemiseksi okkulttistista riittiä.

Voiko kyse olla siis jonkinlaisesta kansanperinteestä tai ehkä ennemmin kansanomaisesta uskonnollisuudesta? Onko kyseessä ala jossa systemaattista valistuksen projektia ei ole koskaan käyty läpi kuten muissa luonnontieteissä?

Toisaalta yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskiöön on postmodernissa aikakaudessa noussut yhä voimakkaammin oma ruumis. Yhteiskunnan taholta ruumiseen tulevia interventioita tapahtuu jonkin verran kuten vaikkapa elintarvikkeiden ravintosisällön merkintäpakko, kansanterveydelliset kampanjat, julkiset liikuntapalvelut, työterveyshuollon painopistealueet työkyvyn edistämisessä, jne. Keskeisemmässä osassa on kuitenkin ihmisten itse omaan kehoonsa vapaaehtoisesti kohdistama vallan käyttö (body regimes). Tämä näkyy erilaisina ruokavalioina, kehoihanteina, paastoina, kehoa muokkaavina kuntoiluohjelmina, funktionaalisten elintarvikkeiden kasvavina markkinoina, kauneusleikkauksina, jne. Tätä vasten ravitsemukselliset uskomukset voitaisin ehkä tulkita jonkinlaisina reflektioina siitä turhautumisesta, että ravitsemustiede ja lääketiede on harvojen asiantuntijavaltaa kun taas ihminen haluaa itse hallinnantunteen omasta kehostaan.

Aihe on mielenkiintoinen juurikin siitä syystä, että ihmisen oma ruumis esimerkiksi ulkonäköpaineiden kannalta on yhteiskunnallisesti yhä tärkeämmässä asemassa esimerkiksi sosiaalisen statuksen muodostumisessa. Yhtä poskettomia väitteitä kun ei kuule vastaavissa määrin suurelta osalta muista asioista kuten esimerkiksi maaperän geologisista muodostumista tai termodynamiikasta. Ei myöskään kuule väitteitä siitä, että tiede on liian kyvytön ottamaan johtoasemaa geologiassa tai termodynamiikassa, vaan niitä koskeva tieto on hyväksi muodostaa omia tuntemuksiaan tarkkailemalla.