§

Blogastaanpa nyt tänne vaihteeksi siitäkin tosiasiasta huolimatta, että näin kunnallisvaalien jälkeen sivuillani ei taida hirveämmin lukijoita käydä.

Olin varaedustajan viikonlopulla käymässä Suomen Ylioppilaskuntien liiton vuosittaisessa liittokokoukessa. Liitto sai uuden oikein hyvältä ja pätevältä vaikuttavan hallituksen vaikkakaan ViNO:n ehdokas valitettavasti ei päässyt tällä kertaa hallitukseen.

Kyse on siis suurimman opiskelijoiden edunvalvontajärjestön kokouksesta joka sujui hyvin mielenkiintoisissa merkeissä. Mielenkiintoista ei ehkä ollut se, kun opiskeiljapoliitikot haluavat ottaa oman hetkensä julkisuutta puhumalla lämpikseen vailla sisältöä toisille opiskelijapoliitikoille pari vuorokautta putkeen.

Näistä yllättävistä käänteistä mainittakoon se, että liittokokouksia on jo pitkään kritisoitu epädemokraattisuudesta. Hommahan toimii niin, että ryhmät diilaavat ääniä toisilleen läpi yön excelien savutessa. Tähän asti lopputulos on juurikin ollut tuo yön aikana saavutettu neuvottelutulos, eikä suinkaan se mikä tulisi ilman äänten diilaamista. Tänä vuonna neuvottelukulttuuri keräsi isossa salissa käytetyissä puheenvuoroissa poikkeuksillisen voimakasta kritiikkiä ja kävikin niin, että vasta aamulla saatu tulos ei enää vastannut neuvottelevienkaan ryhmien toiveita kokonaisuudessaan. Itse äänestyksessä nimittäin lipesi ääniä parista ryhmästä ja valittu puheenjohtaja ei enää ollutkaan yön aikana sovittu(tämä luonnollisesti saattoi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen hallitusvaaleissa).

On vaikeaa arvioida vielä tässä vaiheessa, vaikuttavatko tapahtumat tulevien vuosien kokouskulttuuriin, eli tullaanko tulevina vuosina hallituksen kokoonpano päättämään neuvottelemalla äänistä kuten tähän asti, hoitamaan äänestys normaalin vaalin tapaan kuten muuallakin toimitaan vaiko jääkö vaikutus vain lähinnä epäluottamukseksi neuvotteluissa tänä vuonna livenneitä ryhmiä kohtaan.

On myös esitetty, että saatu lopputulos olisi ollut eri ryhmien omien ehdokkaiden varmistelua hallitukseen koska puheenjohtajavalinnan seurauksena hallitukseen oli vähemmän ehdokkaita ja näinollen vähemmän putoajia. Neuvotellun diilin rakenteesta johtuen en kuitenkaan jaksa uskoa tähän selitykseen koska näinollen mahdollisesti lipeämisestä kiinni jääneiden ryhmien tilanne olisi ollut oman ehdokkaansa kanssa entistä haastavampi. Tässä mielessä pidän tilannetta lähinnä demokratian ilmestymisenä liittokokouksen kulkuun.

Jotkut pitivät myöskin hajaannuksen ja epävarmuuden merkkinä sitä, ettei kokous hyväksynyt kumpaakaan esitettyä kokouskannanottoa. Tämä ei mielestäni viestittänyt siitä, ettäkö mielipiteet olisivat jotenkin erityisen levällään vaan siitä, että huolellisilla kokousvalmisteluilla on suuri merkitys kokouksen onnistumiselle. Salissa käytettiin puheenvuoroja tyyliin, eihän tämä nyt mitenkään hyvä tai järkevä ole johdonmukaisuudesta, kielellisestä ymmärretävyydestä, SYL poliittisen linjanmukaisuudesta tai tiedotusvälineissä julkaistavan muotoisuudesta puhumattakaan, mutta kai tässä nyt jotain pitää lausua ja tehdä rohkeita uusia avauksia(vaikka ne olisivatkin ehkä huonoja). Olen tyytyväinen, että kokous päätti luovuttaa loputtomasta parantelu-urakasta ja todeta, että paskasta ei saa timanttia hiomalla ja tuota ei ole pakko yrittää vaikka liittokokouksien on todettu yleensä lausuvan jotain.